Aikaisemmin duodjitaito siirtyi kotona vanhemmilta nuoremmille. Nykyään kaikissa kodeissa ei käsitöitä ehditä enää tehdä yhtä paljon ja siksi nuoret ja nuoret aikuiset oppivat usein duodjiperinteen ammattikouluissa, kuten Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa.

– Sarvi ei ollut minulle entuudesta tuttu, sitä en oppinut ennen kuin täällä, sanoo Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kovien käsityömateriaalien toisen vuoden opiskelija Mathis Ole Vars.

Vars on oppimassa tekemään saamelaisia käsitöitä kovista käsityömateriaaleista koulutuskeskuksessa, jotta pääsisi toeteuttamaan unelmansa – toimimaan käsityöläisenä. Nyt on menossa hänen toinen ja viimeinen vuotensa käsityölinjalla. Hän ei ole saanut käsityöoppia kotoa vaikka duodji on tullut tutuksi jo sieltä. Halu oppia toi hänet opiskelemaan duodjikouluun.

– Ei ole kovin hyvä, eikä tietenkään pitäisi olla niin, että aivan kaikki opitaan pelkästään koulun kautta. Että siitä pitäisi tulla luonnollisempi, kertoo artesaaniopiskelija Vars.

Koulu nykyään yhtenä tehokkaana tapana siirtää duodjiperinnettä

Saamelaisten pehmeiden käsitöiden lehtori Anniina Turunen  näkee, että duodjiperinnettä voi kehittää ja siirtää myös koulutuksen kautta.

– Koulu on hyvä paikka oppia ja siirtää duodjitaitoa. Me duodjiopettajat toimimme enemmänkin opastajina oppilaille heidän duodjipolullaan, sanoo Turunen.

Saamelaisesta elävästä kulttuuriperinteestä keskusteltiin keskiviikkona laajasti Inarissa. Seminaarissa mietittiin miten Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelua koskeva sopimus voisi olla hyödyksi saamelaisille. Saamelaisten pitäisi esimerkiksi itse saada päättää millaista tietoa heistä ja heidän kulttuurista julkaistaan.

Opettajan mielestä arkipäivän haasteena miettiä kellä on oikeus perinnetietoon

– Saamelaisalueen koulutuskeskus on valtion alainen oppilaitos ja meillä ei ole etnistä syrjintää. Siis että kuka saa tehdä ja mitä, kertoo Turunen.

Hän ei halua eritellä kenelle oppi kuuluu, mutta myöntää, että eettiset ja oikeudelliset asiat ovat klassisia kysymyksiä, kun puhutaan duodjista. Esimerkiksi kenellä on oikeus tehdä duodjia tai kenelle oppi kuuluu. Hän paremminkin näkee itsensä ja muut opettajat kulttuuritulkkeina niille, jotka eivät tunne saamelaiskulttuuria.

– Dudji on yksi tapa tutustua saamelaiskulttuuriin, kertoo Turunen.

Uudenlainen oppimis- ja opetusmetodeita käytettäessä tulee esiin monia vaikeita kysymyksiä duodjin eettisestä puolesta. Varsin mielestä koulussa oppiminen ja perinnetiedon siirtäminen on kuitenkin parempi kuin että sitä ei opittaisi ollenkaan.

– Näen, että kurssit ja koulu ovat hyvin tärkeä osa siinä, miten saamelainen käsityöperinne voi kehittyä tai miten se voi siirtyä eteenpäin, sanoo Vars.