Kun 11-vuotias Anu Avaskari seurasi isoisänsä Antti Aikion salkun pakkaamista ja kokoukseen lähtemistä, syttyi nuorella kiinnostus politiikkaan.

Tuolloin ei vielä kukaan tiennyt, että Avaskari tulee seuraamaan isoisänsä jalanjälkiä kunnalispolitiikkaan.

Vastikään 70-vuotissyntymäpäiviään juhlinut pitkänlinjan inarilainen poliitikko tunnetaan monenlaisista luottamustehtävistä Inarin kunnassa ja saamelaiskäräjillä.

Työ politiikassa ei ole kuitenkaan aina ollut helppoa. Avaskarin isä ei innostunut tyttärensä valinnasta lähteä mukaan politiikkaan.

Hän arvelee yhdeksi syyksi sitä, että isoisä oli työnsä takia paljon pois kotoa.

– Isäni oli hyvin kriittinen, ja sanoi että heitä pois.

Ärsytys toimi lähtölaukauksena vaaliehdokkuuteen

Anu Avaskarin ensimmäinen kunnallinen luottamustehtävä oli Pelkosenniemessä oppilasjäsenenä raittius- ja liikuntalautakunnassa 1970-luvulla. Sen jälkeen hän on ollut mukana useissa lautakunnissa, jaostoissa, neuvottelukunnissa ja muussa päätöksenteossa.

Nyt hän on Inarin kunnanvaltuuston pitkäaikaisin valtuutettu: kunnallispoliitikon ura alkoi vuonna 1989.

Ensimmäistä kertaa Anu lähti ehdolle kunnallisvaaleihin ärsytystä herättäneen tapahtuman jälkeen: hän oli koonnut silloisen kotikylänsä asukkaiden kanssa nimilistan, jossa vastustettiin jätevesipuhdistamon rakentamista kyläläisten mielestä sopimattomaan paikkaan.

Kunnan luottamushenkilöt eivät kuitenkaan kuunnelleet heidän huoltaan, mikä ärsytti Avaskaria.

– Silloin ajattelin, että minä saatan alkaa seuraaviin kunnallisvaaleihin ehdolle. Sitten minä yritän kuunnella, jos ihmiset tuovat jotakin asiaa kunnanvaltuustolle.

Nöyränä ainoana naisena kunnanhallituksessa

Poliitikon uran aloittaessaen Anu Avaskari oli ainoa nainen Inarin kunnanhallituksessa. Näin jatkui useamman kauden ajan. Kokouksiin valmistautuminen oli hänelle tärkeää.

– Naisilta vaaditaan enemmän uskottavuutta. En usko minulla olleen näyttämisen halua. Se vaatii nöyryyttä olla toimielimissä, jossa on kokeneita luottamushenkilöitä, miehiä.

Anun ura politiikassa ei rajoitu vain kunnallispolitiikkaan.

Hän on ollut mukana saamelaispolitiikassa yli 20 vuotta: saamelaiskäräjilläkin hän on yksi pitkäaikaisimmista jäsenistä. Lisäksi hän toimii Inarinsaamelaiset-yhdistyksen puheenjohtajana.

– Saamelaispoliitikon urani lähti siitä, kun inarinsaamelaisia ei huomioitu riittävästi, eikä edelleenkään huomioida. Tilanne on toki parantunut huomattavasti sinä aikana, kun olen itse ollut saamelaiskäräjillä.

Palkkatöistä Avaskari on jo eläkkeellä. Politiikassa jatkamista hän aikoo puntaroida kuluvien kausien jälkeen.

Lapset tottuivat äidin kokouksiin

Poliitikon roolin lisäksi Anu Avaskari on myös äiti ja mummi.

Hän toteaa olleensa onnellisessa asemassa, sillä lasten isoäiti asui samassa pihapiirissä. Tämä mahdollisti Avaskarin osallistumisen kokouksiin lasten ollessa pieniä.

Isoisänsä tavoin myös hän on joutunut olemaan pois kotoa politiikan takia.

– Ehkä siitä voi vähän huonoa omaatuntoakin joskus kokea, mutta he olivat tottuneet siihen, hän ajattelee.

Vastoinkäymisiin juuttumisen sijaan katse tulevaisuuteen

Pitkään poliittiseen uraan mahtuu monenlaisia kokemuksia. Päätöksenteossa asiat etenevät toisinaan hitaasti, eivätkä omat näkökulmat aina menesty. Siihen on vain tyytyminen, Avaskari toteaa.

Kokousten jälkeen hän saa ajatukset muualle ja rentoutuu kirjoja lukemalla ja saunomalla.

Kokeneen poliitikon työkaluista löytyy myös rästilista keskeneräisille asioille.

– Se on sitten siinä listassa, ei sitä voi koko ajaksi jäädä pohtimaan.

Kritiikki ja kovat keskustelut ovat osa julkista työtä. Yksi tapaus on jäänyt erityisesti Avaskarin mieleen.

Avaskari muistuttaa, ettei vastoinkäymisiin pidä juuttua vaan jatkaa eteenpäin ja katsoa tulevaan.

– Se on vähän kaikessa elämässä, että niiden olemassa olevien asioiden kanssa vaan pitää tulla toimeen ja jaksaa.

Hän kuitenkin näkee, että poliitikka on antanut hänelle paljon enemmän, kun mitä on ottanut.